Se on arki taas. Vietin lomalla paljon laatuaikaa perheeni kanssa* ja kuuntelin äänikirjoja **. Viimeisen lomaviikon lepuutin kipeää nilkkaani ***. Kun kaikki muut juoksuharrastajat hehkuttivat viimeisiä treenejä ennen alkusyksyn marathonkisoja, minä makasin varjossa kuulokkeet korvilla ja mietin, pitäisikö talveksi hankkia toinen kuntosalijäsenyys ettei ihan taantuisi sauvakävelijäksi. Elixia-jäsenyyteni päättyy elokuun lopussa ja jätin sen uusimatta. Jos käy kahdesti viikossa kuntosalilla, 70 €/kk on liian suolainen hinta ****.

Elokuun tavoitteet:

1) Olla taittamatta nilkkojaan.

2) Käydä kahdesti viikossa kuntosalilla ja juosta muulloinkin kuin kun joku yrittää kaupata minulle jatkojäsenyyttä.

3) Etsiä uusi, halvempi kuntosali tai ilmoittautua jollekin työväenopiston liikunnalliselle kurssille.

 

* eli en juuri eksynyt kuntosalille tai lenkkipolulle

 

** eli en harrastanut edes lihaskuntotreeniä nostelemalla raskaita kirjoja. Pitäisiköhän hakea kirjastosta muutama Kaari Utrio?

 

*** joka taittui alleni (taas!), kun syöksyin uimahallin hengenvaarallisia kierrarappusia alas noutamaan pukuhuoneesta tyttäreni unohtunutta kännykkää - vesi on tunnetusti vaarallinen elementti kesälomaileville suomalaisille.

 

**** varsinkin, kun jokaisen treenikerran jälkeen on pakko käydä viereisessä kahvilassa syömässä yksi ylihinnoiteltu bagel että saa sen veren maun pois suustaan.