Naapurimme on Aktiivinen Mies. Hän harrastaa kaiken muun hullun ohella juoksemista ja houkutteli kerran mieheni mukaan juoksulenkille. Mieheni kaivoi eteisen kenkäkaapista vanhat lenkkarit * ja oli valmis lähtöön. Toivottelin vahingoniloisena hauskaa lenkkiä ja arvelin, että rapakuntoinen armaani linkuttaa kohta kotiin hengitys vinkuen ja jalat täynnä rakkoja.

Reilun puolen tunnin kuluttua he palasivat. Mieheni kertoi juosseensa viiden kilsan lenkistä neljä kilometriä. Matkalla naapuri oli ehdottanut poikkeamista metsään ** ja niin he olivat loikkineet iloisesti kivien ja kantojen yli - ja eksyivät. Noin vartin ajaksi. Sitten urheat seikkailijat löysivät takaisin tielle ja palasivat reipasta hölkkää kotiin.

Normaali ihminen kärsii oman kunnon ylittävän ex tempore -lenkin jälkeisenä päivänä lihaskivuista. Ei minun mieheni ***.

Jos olisin yrittänyt samaa, olisin lyyhistynyt ekan kilometsin jälkeen astmakohtauksen/nestehukan/lihaskrampin takia, tai viimeistään palautettu kotiin yöllä etsintähelikopterin ja vapaaehtoisten etsintöjen jälkeen. Tasan ei käy onnen lahjat.

 

* jotka osoittautuivat 150 € arvoisiksi juoksulenkkareiksi, vaikka hän ei ole ikinä lenkkeillyt. Löytyisipä minunkin kenkäkaapistani tuollaisia yllätyksiä.

 

** "Espoo on niin tiheästi asutettu, että kyllä sieltä aina tie tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin", naapuri vakuutti.

 

*** olen siis mennyt naimisiin supersankarin tai valehtelijan kanssa.