Edistystä on tapahtunut: ajatus lenkkeilystä ei ole enää vastenmielinen. Kahdesti viikossa minulla on treffit juoksumaton kanssa ja arkisin kävelen reippaan 1,5 km lenkin hakiessani lapsia päiväkodista. Tänään kierrän salille kirjaston kautta ja haen Naisen juoksukirjan*, josta tuli eilen varausilmoitus sähköpostiini.

Sunnuntaina ehdin kuntosalille kolmeksi vartiksi ennen kuin piti hakea tytär kaverinsa synttäribileistä. Ihan harmitti, kun piti lähteä. 7+7 minuuttia juoksumatolla kulki suhteellisen kevyesti, kun pidin nopeuden tarpeeksi matalalla (muistaakseni 7,6 - 7,8). Viimeiset kaksi minuuttia jopa lisäsin reilusti nopeutta ja juoksin ihan oikeasti. Ainoa juttu, joka oli eri tavalla kuin viimeksi, oli ennen treeniä syömäni pieni lakupatukka **. Olipa syy mikä tahansa, suunta on joka tapauksessa oikea.

* koska jalkojen siirtely tasatahdissa eteenpäin on niin vaikeaa, että sitä pitää opiskella kirjoista

** ja jos se toimi noin hyvin, kuinkahan lujaa juoksisin suklaalevyn voimin?