Vielä muutama työpäivä ennen kesälomaa. Kunnianhimoinen tavoitteeni on juosta/kävellä/kuntosalitella vähintään joka toinen päivä. Armas aviomieheni uskonee pelaavansa golfia joka toinen päivä, joten nähtävästi kohtaamme aina iltaisin takapihan terassilla ja vertailemme urheiluvammojamme. Lapset kuvittelevat pääsevänsä Lintsille, uimarannalle, ratikka-ajeluille* ja Ikean lapsiparkkiin **.

Tajusin eilen, että käytän juoksukenkiäni kävelyyn ja kävelylenkkareitani juoksuun. Ei aavistustakaan, missä vaiheessa tossut ovat vaihtuneet. Kävelylenkkarini ovat enemmän sisäliikuntamaiset. Juoksen edelleen juoksumatolla, sillä ulkoilmassa minua uhkaa uusi haitta: siitepöly.

Minulle tehtiin pari vuotta sitten allergiatestit. Siinä iho rikotaan pienellä neulalla, jota on dipattu allergeeniin. Parin minuutin jälkeen otetaan viivotin ja mitataan, kuinka monta milliä leveitä patteja iholle ilmestyy. Minulta turposi koko käsivarsi. Lääkäri ihmetteli, kuinka olen allerginen ihan kaikelle siitepölylle mitä he keksivät testata, jopa voikukalle ***. Sain lähetteen siedätyshoitoon. Nyt siedän jo lehtipuita kohtuullisen hyvin, mutta heinien kanssa en tule toimeen edes massiivisen lääkearsenaalin kanssa.

Kohtasin uhkia myös kuntosalilla. Viimeksi viereiselle juoksumatolle tuli hikinen mies, joka oli syönyt valkosipulia aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Jessus sitä löyhkää. Koska juostessa on hanka pidätellä hengitystä, jouduin luovuttamaan ja siirtymään venyttelyalueelle. Olisin tietysti voinut vaihtaa kauempana olevaan juoksumattoon, mutten halunnut loukata hänen tunteitaan. Todennäköisesti hän ei edes kiinnittänyt minuun mitään huomiota, mutta mihinkäs tästä neurooseistaan pääsee.

* espoolaislasten kestosuosikki

** jonka esiintyminen toivelistassa on osoitus huimista markkinointikyvyistäni. "Jos siivoatte huoneenne, vien teidät leikkimään Ikean lapsiparkkiin!"

*** Kerroin lääkärille, kuinka lakkiaisruusut laukaisivat minulla pahoja astmakohtauksia. Hänen mielestään oli suorastaan vääryys, että nuori nainen on allerginen ruusuille. Mieheni on sisäistänyt asian niin tehokkaasti, ettei tuo minulle kukkia ikinä. Hän tuo suklaata. Ja siksi minä juoksen. Toisin kuin ruusut, suklaa syntyy uudelleen selluliitiksi reisiini.